keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Harjoitustunnelmia

 Tanssillista hiippailua, jonkin tietyn ruumiinosan johtamana. Tässä jalka vie.

Pieni lepohetki

Kultasten kotona, kohtausharjoitus


Treenaaminen onkin jo alkanut täydellä teholla. Kohtausharjoitusten lisäksi olemme tehneet mm. combat-harjoituksia, eli näyttäviä lavataisteluita, jotka pyritään tekemään näyttelijäntyön keinoin vahingoittamatta toista kuitenkin niin, että tilanteet näyttäisivät mahdollisimman aidoilta. Lisäksi meillä on ollut tanssitreenejä, joissa olemme käyneet läpi mm. voguing-tyyliä. Tyylin nimi tulee Vogue-lehdestä, josta tanssin kehittäjät ovat matkineet mallien poseerauksia ja ottaneet ne osaksi tyyliä. Oli muuten tehokasta pohjejumppaa kävellä korkokenkäkävelyä ilman korkkareita. Tanssitreeneissä olemme toki myös harjoitelleet erilaisia liikekieliä ja olleet limaisia ameeboja ja muuta sen sellaista.
Aika moista haipakkaa kaiken muun tekemisen ohella. Kivaa, jännittävää ja haastavaakin.

Tallinnaan?

Matkailuvinkki Tallinnassa.

NUKU-museo, joka esittelee nukketeatterinukkeja ympäri maailmaa:
http://www.visitestonia.com/fi/nuku-museo
http://www.nuku.ee/english/

Jospa kevään aikana ehtisin käymään täällä.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Aivan alusta




Viime keväänä ystäväni Noora ilmoitti, että he tarvitsevat jonkun tekemään nukkeja ja lavastusta Peter Paniin. Ideana oli totetuttaa tuttu lastenmusikaali pienille lavoille, kouluille ja kiertueelle mukaan otettavaan kokoon. Ajatus oli kytenyt hänen ja ystävänsä Saaran päässä jo jonkin aikaa.

Nyt siihen oli tarjoutunut oiva tilaisuus heidän saatuaan apurahaa teoksen toteuttamiseen. Uusimaa -lehti kirjoitti aiheesta jutun.
Noora ehdotti minulle mukaan liittymistä, sillä olihan minulla tarpeiston valmistajan koulutus ja sen lisäksi kuvataideopettajan tutkintokin tulossa. Näytelmän yhteydessä olisi näet tarkoitus järjestää myös teatterikasvatukseen liittyviä työpajoja lapsille ja olisi hyvä, että mukana olisi myös joku visuaalisen puolen edustaja. Niinpä tartuin asiaa pohdittuani tilaisuuteen.




Mutta kuinka syntyykään teatteriesitys? Mitä kaikkea tapahtuukaan ennen kuin näytelmä on valmis yleisön eteen? Kuinka paljon työtä,suunnittelua ja ideointia esityksen toteuttamiseen mahtuukaan?
Raotan verhoa näyttämön taakse ja kerron kuinka tämän näytelmän visuaalinen ilme syntyi.
Aivan alussa, siis keväällä 2012, kävimme keskusteluja siitä mitä näytelmässä tarvitaan. Meillä oli Holmbergin, Linkolan ja Virtasen dramatisoima teksti, joka pohjautuu J.M. Barrien alkuperäiseen teokseen Peter Pan. Totesimme, että osa hahmoista tehtäisiin nukketeatterin keinoin ja näin ollen ainakin muutama kadonnut poika ja merirosvo tulisi olemaan nukke. Puhuimme myös varjoteatterista ja yksinkertaisesta toteutuksesta.


Ensimmäisiä luonnoksia Peteristä

Ensimmäisiä luonnoksia  pahamaineisesta Kapteeni Koukusta.



Alussa piirtelin myös muutamia luonnoksia tarinan päähahmoista, Peteristä ja Koukusta. Hahmottelemalla tarinan henkilöitä aloin pikkuhiljaa muodostaa myös omassa päässäni kuvaa siitä, miltä kaikki näyttää. Luonnostelu on oikeastaan vasta koko polun ensimmäisten askelten ottamista ja vasta aivan viime metreillä alkaa kokonaiskuva kirkastumaan selkeämmin. Keräilin myös visuaalista materiaalia Pinterestiin jotta ideoista ja ajatuksista olisi helpompi keskustella myös muiden kanssa. Erilaisten kuvien kerääminen voi olla myös inspiroivaa ajatustyötä itselle kun miettii, miltä mikäkin voisi näyttää. Vaikka kokonaisuus on vielä kesken ja osasten yhteenliittämiseen menee aikaa, olemme tehneet tähän mennessä jo ison työn käymällä keskusteluja siitä mitä kaikkea lopullisessa toteutuksessa voisi olla. Päätimme mm. tehdä osan kohtauksista varjoteatterin keinoin. Tekemieni piirustusten pohjalta syntyi muutamia varjonukkeja, joita demonstroin alla olevissa kuvissa.




Intiaanipäällikkö ja intiaani
Koukun kauhistus, krokotiili




















Pikkuhiljaa projekti etenee. Näytelmä on saanut roolituksen, ohjaajan, koreografin ja puvustajan. Meitä on jo aikamoinen joukkio toteuttamassa tätä kaikkea.

Anni